Tykkään mun uusista laseista. Sain ne eilen. Ensin näytin ihan oudolta, mutta kun näihin ehti tottua, niin ne sopii mulle mun mielestä tosi hyvin. Tumman vihreet, kaikillapa ei oo tällasia.

En oo taas oikeen ehtiny viikonlopun aikana tekemään mitään. Tai oonhan mä kirjottanu pari kirjettä, soittanu kitaraa ja ollu synttäreillä, mut nää viikonloput menee aina vaan nopeemmin ja nopeemmin. Mut onhan se toisaalta taas kiva päästä näkeen kavereita kouluun ja näin. Koulusta tuli mieleen, etten oo edes avannu äidinkielen kirjaa, vaikka koe on keskiviikkona. (LAUSEOPPIA!!!) Tylsää. Ehkä vaan vilkasen tiistai-iltana nopeesti läpi, ja that`s it.

Oon huomannu itessäni viimeaikoina aikamoista passivoitumista koulun suhteen, viime viikollakin lintsasin uskonnon tunnin. Ekan kerran elämässäni, mutta kerranhan sitä täällä eletään : D

Sain muuten ekan postcrossing korttini perjantaina, Ohiosta. Siinäkin oli tietenkin ID väärin, lähetin siitä asiasta sitten ylläpidolle sähköpostia, ja kappas, lauantaina sain oikean ID:n. Mun enkun kielen taidolla! Oon ylpee itestäni.

Olen edistynyt, kirjotin jopa kahdeksan riviä ainettani englannin tunnille. (kirjoitan muuten HIMistä) Ei vaan kerta kaikkiaan jaksaisi nyt keskittyä kouluun, ei pätkääkään. Onneksi kesä häämöttää jo aika lähellä, voin melkein jo tuntea vienon kesätuulen kasvoillani, lokkien ärsyttävän lonksutuksen ja tekstiviestin piippauksen, kun kaverini kysyy, mennäänkö uimaan. Kesä on oikeastikin parasta aikaa, tai ainakin silloin tunnen itseni voittamattomaksi, saavutan tunteen, että pystyn ihan mihin vain. Olisi tietysti enemmän kuin mahtavaa, jos pystyisi saamaan samanlaisen tunnetilan kuin kesäisin, mutta siihen voisi yrittää pyrkiä. (nyt tuli kauhea kesäkaipuu)

Ha, sain tiedon, että kaikki lähettämääni kolme (postcrossing) korttiani ovat saapuneet määränpäihinsä. Hienoa, nyt voinkin ottaa sitten rennosti, pelkäämättä, että joku korteista olisi eksynyt matkalla ja alkaa odotella kortteja. Olisi hauskaa saada jostain eksoottisesta maasta, vaikka Afrikasta, Kiinasta tai vaikkapa Thaimaasta. Ei sillä kuitenkaan oikeastaan ole väliä mistä se tulee, pääasia, että jostain tulee. (indeed)

(NP: Ismo Alanko - Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa) Aika jännä kappale, tämänkään sisintä tarkoitusta en ole oikein saanut selvitettyä itselleni, vaikka pidänkin tuosta. On se jännää, miten kappaleiden merkitykset aukenevat vasta, kun niitä on kuluttanut tarpeeksi. Miksi? Niin. Öö, palaan asiaan, kun/jos olen löytänyt siihen jossain vaiheessa vastauksen.

Sitä saa aikaiseksi aika epämääräsitä tekstiä, kun antaa vaan käsiensä kirjoittaa, aivot on narikassa.

Heräsin tänään, ja toivoin, että saisin tänään vihdoin jotain aikaseks. Mutta ei. Ensinnäkin, mun huonotuulisuutta lisäsi se, että ulkona on satanu koko hemmetin päivän. Menin kyllä rohkeasti (tai sitten ei-niin-rohkeasti) ulos koiruuden kanssa lenkille, kumisaappaat jalassa ja toodella myrtsi ilme päällä. No, enpä viihtyny siellä kauaa, joten pakenin kurjaa ilmaa sisälle. Vedin kitaran esille, ja aloitin taas vähän treenailemaan. Ihan hyvinhän se menikin, ottaen huomioon, että olen soittanut vain vähän aikaa. Ehkäpä joskus poistun hyvin onnistuneen keikan jälkeen takahuoneeseen nauttimaan virvokkeita ja onnittelemaan itseäni? Niin, siinäpä kysymys. Tai ajatus. Mietelmä? Ihan sama.

(Kuuntelen muuten nyt Eppu Normaali - Kun olet poissa) Aika osuvat sanat mun nykytilanteeseen. Ehkä sekin joskus muuttuu. Vaikka ei mulla nyt olekkaan mitään suurta valitettavaa, mutta aina pitää pyrkiä parempaan. Aina pitää olla jotain saavutettavaa. Ehkä. Tai joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään. (huomaa kyllä, että en ole nyt terävimmilläni) Aivosoluni huomasivat äsken sellaisen seikan, että tässä tekstissä ei ole punaista lankaa, mutta onko sillä väliäkään? Mitä sitten, vaikka kirjoittaisin vaikkei olisikaan mitään tähdellistä asiaa? Ai ai, taas näitä elämänviisauksia, joita keksin aina niin tylsinä päivinä, jottei olisi niin tylsää. On kivaa yrittää esittää viisaampaa kuin mitä on. Ainakin joskus. Ehkä jätän nyt tämän aiheen?

Kyllä muuten luin saksan kokeeseen. Ainakin 15 minuuttia. Mieluummin luen pienissä pätkissä, kuin pidän kauhean lukumaratoonin. (Np: Eppu Normaali - Lensin matalalla) En oikeastaan tajua tuota laulua. Johtunee ehkä siitä, etten ole kuunnellut sitä niin ahkerasti kuin muita biisejä.

Huomasin muuten, että mun yksi postcrossing kortti on ollut matkalla erääseen maahan jo 6 päivää. Olen kärsimätön -.- Toivottavasti se löytää tiensä perille. (taka-ajatuksena tietenkin, että saan itsekin kortteja) Yksi uusimpia asioita, joista innostuin hiusjuuriani myöten. Kauhea himo innostua jostain uudesta asiasta. Ehdotuksia?

Huomasin taas erään asian. Kirjoitain puhekielen ja kirjakielen sekoitusta. (vai onko se kirjekieli?) Mutta leikö tuolla väliä. Ihme jos joku saa tästä mun tekstistä jotain irti. Kirjoitan nyt lähinnä mitä mieleen juolahtaa, en osaa oikein pitää ajatuksia koossa, että saisin tästä jotenkin mielenkiintoisen kokonaisuuden. Voiko epämääräisistä yksityiskohdista tulla mielenkiintoinen kokonaisuus? Entä voiko loistavasta kokonaisuudesta löytää kauheita yksityiskohtia? EN JAKSA AJATELLA NYT SELVÄSTI.