Siellä laiturilla, muistatko
tartuit käteeni huomaamattain
Pisara tyynen pinnan rikkoi
kohta rantaheinikkokin sen unohtaa

Hiljaa vaan se saapuu
hakemaan ikuisuuden pois
Ehkä mä hieman hätkähdän
mutten käännä katsettain pois

Koska en enää pelkää
mitään

Sä teit mut vahvaksi
opetit luopumaan
mutta samalla voittamaan
se on iso osa mun tarinaa

Ehkä sen joskus unohdan
silloin merkitys katoaa
Kuka tietää
koska kaikki loppuu?

Löysin pienen särön
elämästäni
Sitä teipillä ei voi parantaa
eikä ihmeliimakaan siihen tehoa

Se täytyy sanoilla lumota
viedä toiseen todellisuuteen
Silloin se unohtuu
ja kierre katkeaa

Tiennyt sitä ennen en
mutta nyt