Olen edistynyt, kirjotin jopa kahdeksan riviä ainettani englannin tunnille. (kirjoitan muuten HIMistä) Ei vaan kerta kaikkiaan jaksaisi nyt keskittyä kouluun, ei pätkääkään. Onneksi kesä häämöttää jo aika lähellä, voin melkein jo tuntea vienon kesätuulen kasvoillani, lokkien ärsyttävän lonksutuksen ja tekstiviestin piippauksen, kun kaverini kysyy, mennäänkö uimaan. Kesä on oikeastikin parasta aikaa, tai ainakin silloin tunnen itseni voittamattomaksi, saavutan tunteen, että pystyn ihan mihin vain. Olisi tietysti enemmän kuin mahtavaa, jos pystyisi saamaan samanlaisen tunnetilan kuin kesäisin, mutta siihen voisi yrittää pyrkiä. (nyt tuli kauhea kesäkaipuu)

Ha, sain tiedon, että kaikki lähettämääni kolme (postcrossing) korttiani ovat saapuneet määränpäihinsä. Hienoa, nyt voinkin ottaa sitten rennosti, pelkäämättä, että joku korteista olisi eksynyt matkalla ja alkaa odotella kortteja. Olisi hauskaa saada jostain eksoottisesta maasta, vaikka Afrikasta, Kiinasta tai vaikkapa Thaimaasta. Ei sillä kuitenkaan oikeastaan ole väliä mistä se tulee, pääasia, että jostain tulee. (indeed)

(NP: Ismo Alanko - Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa) Aika jännä kappale, tämänkään sisintä tarkoitusta en ole oikein saanut selvitettyä itselleni, vaikka pidänkin tuosta. On se jännää, miten kappaleiden merkitykset aukenevat vasta, kun niitä on kuluttanut tarpeeksi. Miksi? Niin. Öö, palaan asiaan, kun/jos olen löytänyt siihen jossain vaiheessa vastauksen.

Sitä saa aikaiseksi aika epämääräsitä tekstiä, kun antaa vaan käsiensä kirjoittaa, aivot on narikassa.